Lähdimme hieman ennen puolta päivää ajelemaan kohti Varkautta. Sää oli melko kostea, joten mietin Kössin suhtautumista agilityyn; sade ja kosteus eivät nimittäin ensinkään kuulu sen suosikkeihin. Kisat olivat onneksi meneesilla, joten ainakaan lätäköistä keskellä rataa ei tarvinnut huolehtia.

Saavuimme maneesille juuri ajoissa ja piha oli kuin olikin ihan mutavellinä sateiden takia. Kössi-ressu näytti sanoinkuvaamattoman inhostuneelta, eikä olisi millään halunnut kastella hienostuneita töppösiään mutaan. Kävin ilmoittautumassa ja isä lähti käyttämään Kössi-parkaa lenkillä. Meille sattui kerrankin tuuri siinä ettemme olleet ensimäisinä lähtövuorossa, itse asiassa olimme mediluokan viimeisiä. Luokassa oli tänään ihmeen vähän koiria, vain kuusi kappaletta.

Ensimmäinen rata oli tuomariharjoittelija Henry Luomalan käsialaa. Rata ei ollut erityisen vaikea, tosin 44 sekunnin ihanneaika (etenemä 3,5m/s) tuntui meille erittäin vaikealta alittaa. (Esim. Lieksassa kyseisellä etenemällä tuli aikavirhettä ihan kiitettävästi kaikilta kolmelta radalta.). Muutama mielenkiintoinen kohta toki löytyi, kuten putkeen meno kepeiltä sekä alkusuoran houkutteleva putki. Pääsimme radalle ja olin hieman huolissani siitä miten Kössi pysyisi hallussa. Rata sujui kuitenkin hyvin. Siis kolmannelle esteelle (puomi) asti, jossa Kössi päätti loikata kontaktin yli. Sitten seurasi muutama hyppy ja putki, jonka jälkeen olin ajatellut taas vedättää Kössiä kuten yleensäkin. Tälläkertaa se ei vain onnistunut, sillä Kössi ampaisi suoraan puomille selkäni takaa. Tämä oli sinänsä uutta, sillä normaalisti Kössi the tahmatassun voi huoletta jättää minne vain ja se kiltisti seuraa. Myös toisella putkella kävi samoin, eli koira lähti lapasesta suoraan aloitushypylle. Loppurata sujui mallikkaasti ja ilmeisesti vauhtiakin olisi ollut tälläkertaa, sillä videolta laskettuna ihanneaikakin olisi alittunut.

Toinen rata oli puolestaan tuomariharjoittelija Elina Hannikaisen suunnittelema ja radan vaikeudesta voi varmaankin kertoa se, ettei maksiluokassa saatu yhtään tulosta aikaan. Eikä rata mikään helppo ollutkaan. Heti aloitus oli erittäin vaikea koiralle, joka ei pysy paikoillaan lähdössä. Radalla oli lisäksi hankala kulma muurilta hypylle sekä vääriä putkenpäitä. Jo aloitus hirvitti, sillä Kössi ei ole kisoissa ikinä pysynyt lähdössä. Tänään kuitenkin jätin sen luottavaisin mielin odottelemaan ja kyllähän se sinne jäi. Rata lähti käyntiin mallikkaasti ja tällä kertaa pidin huolen, ettei koira joutunut missään vaiheessa selän taakse. Sain hidastettua puomillekin, mutta sitten en ehtinytkään valssata muurin jälkeen. Sain Kössin kuitenkin menemään sinne kauempaan putkenpäähän, vaikkakin kuljetus sinne olikin vähän sähläystä. Loppurata meni oikein hyvin. Jopa keppien vierellä sai itse juosta, enpä edes muista milloin viimeksi Kössi olisi kepittänyt niin nopeasti. Kössi haki myös keppivälin täydestä vauhdista, mihin olen erittäin tyytyväinen. Loppujen lopuksi kyseessä oli mediluokan ainoa nolla vieläpä kakkosluokan A-kisan toiseksi nopeimmalla ajalla. Näinpä me sitten siirryimme kolmosiin.

Palkintojenjako viivästyi melko paljon, mutta pääsimme lopulta lähtemään kotiin. Seuraavaksi suuntaamme itsenäisyyspäivänä Joensuuhun ja toivotaan, että sama meininki vauhdin osalta jatkuu.